 |
||
|
”Kanakurssit vievät mennessään”
Köyliöläinen Päivikki Seppänen on kahden novascotiannoutajauroksen omistaja ja yksi Ketterä-teamin kouluttajista. Hänen ykköslajinsa on noutajien metsästyskokeet. Tämän lisäksi hän kilpailee Linuksen kanssa myöstokossa ja mejässä.
Päivikin kertomukset kanakursseilta I, II ja III 10.7.2006 Suomen ensimmäinen Operant Conditioning Workshop Säkylässä Menneenä viikonloppuna emännällä oli kunnia osallistua ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetylle Koulutustekniikan perustaitokurssille (Operant Conditioning Workshop), jota myös tuttavallisemmin kanakurssiksi kutsutaan. Kurssilla opiskeltiin siis sovellettua operanttia ehdollistamista niin teoriassa kuin käytännössäkin. Tämä kolmipäiväinen kurssi, johon sisältyi kuusi luentotuntia ja yhdeksän harjoitustuntia, järjestettiin Säkylässä, ja kouluttajina toimivat Trainer's Choicen Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Ja tietenkin meitä kouluttivat ennen kaikkea myös leghorn-kanat, jotka osoittautuivat yllättävän nopeiksi oppijoiksi. Kanathan ovat yksinkertaisia eläimiä, mutta eivät missään nimessä tyhmiä. Ensimmäisenä kurssipäivänä totutimme kanat käsittelyyn, pöydällä seisomiseen ja syömiseen, ehdollistimme ne naksuttimelle ja aloimme opettaa niille kohdetta eli nokkaisua tiettyyn kohteeseen, joka tässä tapauksessa oli ympyränmuotoinen musta pahviläpyskä (vrt. kosketuskepin tai -alustan opettaminen koiralle). Mutta ennen kuin edes koskimme kanoihin, harjoittelimme oikeaa palkkaustekniikkaa ja -nopeutta. Monesti kurssin aikana saimmekin kuulla: YOU'RE LATE! Opimme myös, että kouluttaminen on ennen kaikkea mekaaninen taito - TRAINING IS A MECHANICAL SKILL! Eli ennen kuin voi kouluttaa kanaa tai koiraa, täytyy osata oikea koulutustekniikka. Lisäksi opimme, että oikea ajoitus on äärimmäisen tärkeä: sitä saat mitä vahvistat! Eli jos palkkaat kanaa tai koiraa väärästä toiminnasta, sitä väärää myös vahvistat. Toisena päivänä jatkoimme kohteen opetusta ensin mustalla läpyskällä, sitten pienemmällä valkoisella ja lopulta punaisella neliönmuotoisella. Kun punaisen nokkiminen sujui kanoilta hyvin, otimme mukaan myös keltaisen neliön. Kanan oli siis nokkaistava joka kerta punaista, minkä jälkeen punaisen ja keltaisen neliön paikkaa aina vaihdettiin. Jos kana nokkaisi keltaista, punainen neliö eli palkkion mahdollisuus poistettiin (= negatiivinen rankaisu). Kun kana ei enää nokkinut keltaista, punainen eli palkkion mahdollisuus lisättiin. Punaisen nokkaisusta seurasi siis naksu ja palkkio. Kolmantena kurssipäivänä mukaan lisättiin jo myös sininen neliö, ja lopulta kanat osasivat siis erottaa punaisen sinisestä ja keltaisesta. Lopuksi lisäsimme harjoitukseen myös kestoa eli kun kana nokkaisi punaista, poistimme sen hetkeksi, jolloin kanan tuli odottaa niin kauan tekemättä mitään, kunnes lisäsimme taas punaisen takaisin. Samalla periaatteella voi koiralle opettaa tunnistusnoudon eli oikea tunnarikapula = punainen ja väärät = keltaisia ja sinisiä. Jos koira ottaa vaikkapa keltaisen, poistamme punaisen eli oikean tunnarikapulan. Kurssi opetti kyllä uskomattoman paljon, vaikkakin osa asioista olikin jo tuttua. Muutama asia nousi kuitenkin ylitse muiden, ja nämä asiat onkin syytä muistaa aina koiraa koulutettaessa. Ensimmäinen asia on palkkion taitava käyttö (= positiivinen vahvistaminen), sitä saat mitä vahvistat eli mistä koiran palkkaat. Toinen asia on ajoitus eli palkkion (vahvisteen) antaminen oikeaan aikaan. Yleensähän palkkaamme koiran liian myöhään, joten nopeuden harjoitteleminen ilman koiraa tekee hyvää. Ja tässä naksutin on oiva apuväline: sillä saamme nopeasti osoitettua koiralle, milloin se tekee oikein. Lisäksi on muistettava, että koiraa ei voi kouluttaa, jos palkkio ei ole tarpeeksi hyvä: jos koira ei vaikkapa syö makkaraa, on ihan turha yrittää kouluttaa koiraa makkaran avulla. On myös muistettava jakaa koulutus pienenpieniin osiin: mitenköhän olisi käynyt, jos olisimme lätkäisseet kanan eteen heti punaisen, keltaisen ja sinisen neliön, ensin vahvistamatta punaista tarpeeksi. Ja kaikkein tärkeimpänä: koiraa ei voi kouluttaa, jos et osaa oikeaa koulutustekniikkaa. Nämä asiat saattavat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta monelta ne unohtuvat koiran kanssa treenaamaan lähtiessä, ja kanoja koulutettaessa ne vasta konkretisoituivat toden teolla. Sain kurssilta hyvät eväät soveltaa positiivisen vahvistamisen teoriaa entistä paremmin koulutukseen. Sain mm. ideoita siihen, miten voin nyt korjata Linuksen vinon perusasennon toko-noudossa, tehdä seuraamisesta tiiviimpää, opettaa ruutuunmenon jne. jne. Saattaa ehkä kuulostaa uskomattomalta, mutta kaiken tämän kanat opettivat meille!!! Kiitokset vielä mahtavasta ja valaisevasta kurssista kouluttajillemme Tommylle ja Jaanalle sekä ketterä-teamiläisille Petralle, Marjalle, Minnalle, Pauliinalle ja työparilleni Susannalle, joka toimi henkisenä tukena ekaa kertaa kanojen kanssa touhutessani :) BELIEVE! ---------------------------------------- 27.8.06 Kanakurssilla jälleen - toiminta ärsykekontrolliin Viikonloppuna osallistuin jälleen Trainer's Choicen Tommy Wirenin ja Jaana Rajamäen vetämälle kanakurssille eli Koulutustekniikan peruskurssi 2:lle Säkylässä. Tällä kertaa kurssin aiheena oli vihjeen liittäminen toimintaan ja toiminnan saattaminen ärsykekontrolliin. Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina keskityimme lähinnä vanhan kertaamiseen eli harjoittelimme mekaanisia koulutustaitoja, testasimme kanoja ja aloitimme yksinkertaisella ison kohteen kosketuksella. Tavoitteena oli siis saada kana nokkaisemaan pöydällä olevan Lauantaina tilanne sitten muuttui, sillä nyt piti opettaa kana nokkaisemaan puisessa telineessä valkoisella pahvilla olevaa mustaa pistettä, joka oli kanan pään korkeudella. Kana oppi todella nopeasti nokkimaan telineessä olevaa kohdetta, joten sitten oli aika liittää nokkaisuun vihje. Vihjeenä toimi laservalo, joka heijastettiin pahvin läpi mustan pisteen alapuolelle. Tässä vaiheessa kouluttajan piti jo hallita niin monta liikkuvaa osaa - kuppi ja naksutin sekä laserin sytyttäminen ja sammuttaminen - että oli taas syytä harjoitella mekaanisia taitoja. Melko nopeasti laserin hallintakin alkoi kuitenkin sujua, vaikka aluksi tuntuikin hieman epävarmalta ottaa kanakin siihen mukaan. Vihje liitetään toimintoon, kun toiminto on valmis, eli se näyttää juuri siltä kuin haluat sen näyttävän. Eli kun kana nokki vain ja ainoastaan mustaa pistettä, otimme laserin mukaan. Jos kana tässä vaiheessa nokki laseria tai teki jotakin muuta ei-toivottua, laser sammutettiin heti. Kun väärintekeminen loppui, laser (eli palkkion mahdollisuus) sytytettiin taas. Kun vihje toimi varmasti, aloimme testata vihjeen toimivuutta. Moni, allekirjoittanut mukaanlukien, teki kyllä sen virheen, että vihjeen toimivuutta tuli testattua jo ennen kuin se toimi varmasti. Tässä vaiheessa saimme todellakin kokea kouluttamisen tuskaa... Kuinka helposti sitä tuleekaan vahvistettua aivan vääriä toimintoja tai vaikkapa sammutettua toiminta kokonaan! Vihjettä testatessamme emme siis sytyttäneet laseria heti, vaan odotimme muutaman sekunnin. Toinen kouluttamistani kanoista valmistuikin lopulta, ja sain toiminnon ärsykekontrolliin, mikä siis tarkoittaa sitä, että nokkaisuun oli liitetty vihje (laser), nokkaisu tapahtui esitettäessä vihje, nokkaisua ei tapahtunut ilman vihjettä, nokkaisua ei myöskään tapahtunut mistään muusta vihjeestä. Toisella kanallani ei sen sijaan ollut kovinkaan hyvää keskittymiskykyä, ja koulutusaika loppuikin kesken ennen kuin sain nokkaisun sillä ärsykekontrolliin. Kaiken kaikkiaan kurssi oli todella opettavainen ja hauska. Aika kului aivan uskomattoman nopeasti. Kurssi avasi myös silmäni siinä mielessä, että tajusin, kuinka harva toiminto esimerkiksi Linuksella on Taas tuli siis noustua yksi askelma ylemmäksi taitojen tikkailla - josko vaikka alkaisi ihan oikeasti kouluttaa Linusta ja Festonia... Kaukokäskyt nyt siis työn alle! THINK - PLAN - DO!
----------------------------------------
19.-22.10.06 Kanakurssi III - Kriteerit kuntoon Huhhuh! Takana neljä intensiivistä päivää kanojen kouluttamista! Mutta takki ei todellakaan ole tyhjä, vaan päin vastoin täynnä ideoita, joita voin tulevaisuudessa soveltaa koirien kouluttamiseen. Osallistuin siis kolmannelle Trainer's Choicen järjestämälle Ensimmäisenä päivänä jokaiselta tuntui olevan hukassa se kaikista tärkein asia eli perusteet: ajoitus, kriteeri ja vahvistetiheys! Laitoimme kanan pöydälle ja odotimme, että eikös se nyt voisi lähteä tuonne oikeaan suuntaan, jotta saan annettua vahvisteen. No, kana tietenkin ehti tehdä jo kaikenlaista muuta ennen tätä ja oppia myöskin kaikenlaista ei-toivottua. Lopulta tajusimme, että jokaista askelta - oli suunta sitten oikea tai väärä - on vahvistettava, olimmehan nyt kouluttamassa liikettä! Palkan paikalla ja kupin suunnalla saimme sitten houkuteltua kanaa hieman oikeaan suuntaan. Kun vahvisteita sitten alkoi tippua, niin liikettäkin alkoi syntyä. Vahvistetiheyden on siis oltava alussa suuri, koulutti sitten mitä eläintä tahansa mihin käytökseen tahansa, niin että eläin ei yksinkertaisesti ehdi tehdä väärin! Lisäksi on muistettava, että vahvistaa vain halutunlaista eli kriteerin täyttävää käytöstä. No, liikettä alkoi siis syntyä, mutta samalla piti alkaa nostaa kriteeriä. Eli kanan piti kulkea aina pidempi ja pidempi matka ilman vahvistetta, välillä toki piti muistaa antaa palkkio myös helpommastakin kohdasta. Ja piti myös muistaa, että kriteerin nostaminen tapahtuu pienenpienin askelin, välillä palaten takaisin helpompaan. Kauimmaista keilaa ei siis heti nostettu pöydän toiseen päähän, vaan keilaa "jojoteltiin" edestakaisin: lähelle - vähän kauemmas - lähemmäs - kauemmas - taas lähemmäs... Kunnes lopulta kana kiersi keilat pöydän päästä päähän (tämä tosin tapahtui vasta neljännen päivän aamuna). Tämä jojotus olisi syytä muistaa myös koiran koulutuksessa. Esimerkiksi Linuksen kaukokäskyissä ilmeisesti olen edennyt liian kauas liian nopeasti palaamatta välillä riittävästi lähemmäs: välillä liikeratoja ja oikeaa tekniikkaa on vahvistettava aivan koiran nenän edestä, jotta ne sitten toimivat oikein suuremmiltakin etäisyyksiltä. Toisena päivänä alkoi sitten tuntua siltä, että homma ei vaan etene: vahvisteita tulee ja liikettäkin on, mutta... Nyt oli syytä laittaa kana takaisin häkkiin ja ottaa sen sijaan kynä käteen ja ajatella! Paperille syntyikin jos jonkinlaista suunnitelmaa ja liikeratakarttaa. Helpointa oli, kun käytöksen pilkkoi moniin pienenpieniin palasiin Bob Baileyn käskyä noudattaen: "Look for simplicity!" Piirsinkin paperille monta pikkukuvaa, joissa jokaisessa oli yhden naksun ja palkan sijainnit. Lisäksi pilkoin koulutusjaksot 30 sekunnin sessioihin. Seuraavaksi piti sitten testata suunnitelmaa, tietenkin ensin ilman eläintä. Tuntui toimivan, joten kana pöydälle ja toteuttamaan! Ja noin, homma alkoi toimia! Tällä kurssilla opin siis todellakin kantapään kautta, mitä pitää tehdä, jos ei onnistu: lopettaa koulutus HETI ja palata suunnitteluun - THINK - PLAN - DO! Ja suunnitelman toimivuuttahan ei voi etukäteen tietää, vaan on yksinkertaisesti uskallettava KOKEILLA - TRY! Kolmantena päivänä homma sitten lähtikin jo pyörimään paljon aikaisempaa ryhdikkäämmin, olihan nyt kouluttajan päässä olemassa tarkka suunnitelma naksun ja palkan paikoista pöydällä, ja kriteerin muuttamisesta vähitellen. Nyt piti antaa kanan tehdä rauhassa töitä: kana saattoi kiertää useamman kertaa vain lähintä keilaa tai kukkapurkkia, mutta lopulta huomasikin lähteä oikeaan suuntaan, naks ja kuppi kanalle! Tässä huomasi sen, että eläin todellakin antaa vain juuri sen verran kuin kouluttaja haluaa, piti uskaltaa vaatia välillä vähän enemmänkin ,ja kyllähän se kana sitten tekikin töitä myös ilman jatkuvia vahvisteita. Neljännen päivän ensimmäisessä harjoituksessa se sitten tapahtui. Kana, jolle tavoitteena oli opettaa ympyrän kiertäminen, kiersi oranssit keilat kaksi kertaa ympäri pöydän päästä päähän vain yhdellä vahvisteella! Valmista tuli! Mutta vielä pitäisi kouluttaa kahdeksikkokana valmiiksi ,ja nyt tälle ympyräkanallekin vielä se kahdeksikko... No, päivän aikana kouluttajan mekaaniset taidot tuntuivat ruostuvan siinä määrin, että kahdeksikko ei sitten lopultakaan tullut valmiiksi kummallekaan, ehkä jos olisi ollut vielä viides päivä aikaa... Kiitokset vielä oikein rennosta ja opettavaisesta kurssista Tommylle ja Jaanalle, jotka annoitte meidän taas tyhmäillä oikein kunnolla - ilman tyhmäilyä oppimisemme ei varmastikaan olisi ollut yhtä tehokasta! Kiitokset myös kaikille kurssikavereille - BELIEVE! Nähdään neloskurssilla ;D Jos ihmettelet (ja niin varmasti moni tekeekin), miksi kanoja koulutetaan ja miksi se on mm. allekirjoittaneelle niin tärkeää, tutustuhan Bob Baileyn ja Terry Longin kirjoittamaan artikkeliin Getting Behavior with a Click and a Chick. Toinen tutustumisen arvoinen artikkeli kanojen kouluttamisesta kiinnostuneille on Marian Breland Baileyn ja Bob Baileyn artikkeli How to Train a Chicken.
|
|
|
||
mustan pahviläpyskän keskustaa. Pian vaihdoimme kuitenkin pienempään valkoiseen kohteeseen. 
OIKEASTI ärsykekontrollissa. Esimerkiksi Linus kyllä osaa liikkeestä seisomisen täydellisesti, mutta luoksetulossa sama suullinen seis-käsky ei enää toimikaan. Tästä puhuimmekin viikonlopun aikana paljon: koirat kyllä osaavat tehdä toko-liikkeitä kehänauhojen sisäpuolella, koska ovat oppineet erilaisia käytösketjuja, joita toko-kentällä tehdään ja mahdollisesti vielä aina tietyssä järjestyksessä, mutta eri kontekstissa eli vaikkapa tavallisessa arkielämässä tai metsälenkillä koirat eivät enää osaakaan ko. toimintaa. Koiraurheilulla ja koiran kouluttamisella on siis loppujen lopuksi todella vähän tekemistä keskenään! Voit aivan hyvin kouluttaa koirastasi vaikkapa tottelevaisuusvalion, joka kisoissa toimii, mutta on eri asia todella KOULUTTAA koira niin, että kaikki vihjeet ovat ärsykekontrollissa!
Koulutustekniikan perustaitokurssille, ja kouluttajina toimivat jälleen vanhat tutut Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Kurssin aiheena oli kriteeri, mutta tämänkertainen kurssi erosi aikaisemmista siinä, että nyt kriteeriin sisältyi liike ja vieläpä liike tiettyyn suuntaan. Tavoitteena oli siis opettaa kanoille kaksi erilaista käytöstä: toisaalta kiertämään pöydällä olevien oranssien keilojen ympäri ja toisaalta tekemään kahdeksikko mustien kukkapurkkien ympäri. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei todellakaan ollut!
